Miltä nyt tuntuu, kun näyttelyt ovat ohi?
– Ei miltään tai ehkä tuntu vähän haikealta, kun viimeisen kerran olin demomaalaamassa. Paikalla kävi muutama katsoja ja myydyn taulun hakija.

Miksi viimeinen näyttely?
– Viisi näyttelyä kahdessa vuodessa, eikö se riitä nuorelle taiteilijalle! (iältään vanha, taiteilijana nuori). Tää näyttelyn tekeminen yksin on melko kova ja stressaava homma. Siinä on paljon pientä ja suurta tekemistä. Helpoin ja mukavin homma on taulujen maalaaminen, enkä minä sitä lopeta.

Mitä sinä teet näille tauluille, menevätkö omalle seinälle?
– Ei todellakaan. Näyttelyn purkupäivänä lahjoitin Unicefille viisi taulua. Olin aiemminkin lahjoittanut heille tauluja, joilla he keräsivät varoja toimintaansa. Lopuista tauluista on keskusteltu paikallisen Leijonien kanssa. 
– Nää puutalotaulut ovat suurelta osin hyvin henkilökohtaisia. Harvempi laittaa tuntemattoman talon seinälleen, ei nää niin hyviä ole. Laajemmat tutut kaupunkinäkymät, joissa on hyvä tunnelma kelpaa useimmille.

Tekivätkö vanhat puutalot kauppansa, tuliko uusia talon omistajia?
– Jännä juttu, kaikissa kolmessa kulttuurikeskuksella pidetyssä näyttelyssä on mennyt noin viisitoista taulua, niin nytkin, neljätoista.
– Kolmasosa tauluista oli tilaustöitä. Yhden kartanon maalasin kaksi kertaa. Ensimmäinen oli tilaustyö ja toinen talon nykyiselle omistajalle, kun huomasi fb:ssa kuvan talostansa. Toisenkin talonäkymän maalasin toiseen kertaan, kun seinällä ollut oli jo myyty.
– Puupiirrokset olivat pettymys, niitä ei ostanut kukaan. Yhden sain menemään ilmaiseksi, ei kai ilennyt kieltäytyä. Kyllä niitä ihasteltiin, mutta siihen se jäi. Kai tälllaiset julkiset rakennukset eivät houkuttele ostamaan, jos työ ei ole riittävän hyvä.

Entäs nämä postikortit vanhoista puutaloista, myitkö niitä?
– Ei ne oikein mennyt. Olen kai kyllästänyt markkinat tai ihmiset eivät löydä näitä. Nämähän kävisi kaikille, jotka kortteja lähettävät tai keräävät. Vai onko heitä enää? Yritin alennusmyyntiäkin ja markkinoin somessa. Silloin näyttelyyn eksyi muutama ostaja. Näistä pitäs päästä eroon, kai näitä jäi vielä sata pussia, siis ainakin 1500 korttia.

Kai nuo ilmaiset työt kelpasivat?
– Ne meni kaikki, jotain sata kappaletta. Ajatus oli niiden kanssa, että julkaisisivat minun tägillä (@koppipena) omalla sivullaan, mihin työ päätyi. Provosoin sytyttämään takan tai jotain muuta erikoista. Tää ei toiminut, en ole nähnyt yhtään tägiä. En tiedä, mikä meni pieleen. Jos joku keksii syyn, niin kertokaa ihmeessä minulle. 
– Olis kiva nähdä minkälaiseen seinään tai paikkaan myydytkin taulut päätyivät. Siis pistä kuva someen. 

Mitäs tästä eteenpäin, onko suunnitelmia uudelle vuodelle?
– Niin kuin sanottu, en ole lopettamassa. Tekisin mielelläni taloakvarellejä, mutta tilaustyönä. Olen juuri pääsemässä eroon edellisistä töistä.
– Ihan ensimmäisenä tutustun etsaukseen. Aloitan jo maanantaina 10.1. klo 17.30. Jos se puraisee, niin jatkan sitä.
– Helmikuussa käyn tutustumassa muutamaan suureen taidemuseoon. Teen varmaan jutun siitä.
– Maaliskuussa on vuorossa savityökurssi. Yritän tehdä yhden kolmiulotteisen muotokuvan. En löytänyt kansalaisopiston sivulta ilmoittautumista??
– Huhtikuussa tutustun sementtipatsaisiin. Ajattelin tehdä muutaman eläimen pihalle. Tää on suurella varauksella. Teen ainakin yhden.
– Jossain välissä pitäs piipahtaa Lapinlahdella katsomassa jatkokurssilaisia. 
– Edellisten lisäksi piirtelen ja maalailen harjoitustöitä ja tutustun taidehistoriaan.

Tämä oli kuvitteellinen haastattelu paikallislehdessä, jota ei koskaan tehty.

Tästä pääset katsomaan töitäni. Ja tästä lataamaan Vanhat puutalot Iisalmessa pdf-kirjan.