Olen kauan maalannut samalla tyylillä ja menetelmillä. Ihan virkistykseksi aloin kokeilla uusia menetelmiä. Ei näissä kuitenkaan olen lopputuloksesssa suuria muutoksia.

Ensin kokeilin rentoa tyyliä. Piirsin kohteen suoraan projisoimatta ja mittailematta silmällä ja kädellä. Näytti toimivan ihan hyvin yhteistyö eri ruumiin osilla. Vaikka joku vihjaili perpektiivivirheestä, mutta ei se minua haitannut.

Tämän tein samalla menetelmällä, mutta yritin olla vielä suurpiirteisempi. Tässä jäi häiritsemään tuo suuri valkea pinta. Olis pitänyt jotain keksiä. Näytän olevan vielä kuvan vanki, enkä sävellä omaa viestiä lisää.

Tää oli toistoa edellisistä, kädellä ja silmällä. Tässä tuli pikku virheitä mitoissa ja väreissä.

Tämän minä taas projisoin, laiskana en viitsinyt nähdä vaivaa noiden kaikkien ikkunoiden ja listojen määrittelyyn. Tässä uutta olis se, että piirsin ensin suoraan tussilla, enkä ollenkaan lyijykynällä. Tuon taivaan keksin ihan omasta päästä, valokuvassa se oli tylsän näköinen. Tää työskentelytapa tuntui hyvältä ja jatkoin sitä seuraaviin.

Tää oli jotenkin vaikea. Pelkäsin tuota suurta vihreä oksiston määrää. Mutta pettymykseksi tulikin oikealla oleva talo ja varsinkin auto.

Tää oli jotenkin vaikea kohde. Puut ja niiden varjot oli haastava kohde. Enkä ole tyytyväinen varsinkaan puiden oksiin. Ja tuo etualalla oleva vihreä nurmikko jäi onnettoman tylsäksi. Onneksi tuo Äkkijyrkän vasikkapatsas vie huomion ja vähän pelastaa heikkouksia.

Tässä sama videona.