Viime talvisesta Pielaveden näyttelystä poiki pyyntö tulla opettamaan tämä minun tekniikka vanhojen puutalojen akvarelleistä. Suhtauduin pyyntöön vähän epäröiden, koska minulla ei ole minkäänlaisia taideopintoja suoritettuna. Saivat suostuteltua, opetat sen miten itse osaat. Näin sovittiin Leena Savolaisen kanssa, hän edusti Taideyhdistys PiKeMaa.

Olin juuri pari viikkoa sitten ollut Mika Törösen kurssilla ja hän varoitti kaiken karvaisista opettajista. Nyt kuuluin joukkoon.

Keiteleen vanha lääkäritalo oli jo itsessään maalauksen arvoinen. Paikka oli oikein hyvä sovimme kaikki yhteen huoneeseen. Talosta löytyi videotykkikin ja sain näytetyksi oman akvarellitieni.

Ensin tykitimme ja piirsimme talot lyijykynällä paperille. Sitten taivas märkää märälle tai suoraan kuivana. Ensin vaaleat värit kohti tummempia. Rohkeat varjot, elävää pintaa, erisävyisiä vihreitä, rennolla otteella pipertämättä…

Oppilaat olivat mukavia eläkerouvia erilaisilla maalauskokemuksilla. Muutamilla eka kerta kouluaikojen jälkeen. Sitten muutama aktiiviharrastaja.

Välillä evästauko, olimme aloittaneet jo yhdeksältä. Ja kahvitauko maukkaan Irjan leipoman kakun kera.

Mitä minä opin opettamisesta? 

Mielestäni olin suunnitellut tunnin kulun hyvin. Mutta käytännössä vasta huomasin, mitä olisi vielä pitänyt tehdä. Luulin, että kaikki olisivat kokeneita maalareita. Eikä mitään perusasioita tarvitse käydä läpi.

Omaan demoamiseen olisi pitänyt paremmin paneutua, siis näyttää vähän tarkemmin, miten minä teen. Jouduin hyppäämään välillä videotykillä, niin se rikkoi rytmin. Olin ennakkoon siirtänyt kaikkien kuvat muistitikulle, mutta yksi puuttui. Sen etsimiseen ja siirtämiseen tuhraantui juuri sitä demoaikaan. Kuva löytyi roskapostista. Sain siirrettyä tikulle vaikka talossa ei ollut verkkoa.

Oppilaiden työt olivat hyviä, jopa erinomaisia. Monet oppivat opetuksesta huolimatta. Sain hyvän palautteen, lienevätkö olleet rehellisiä, kohteliaita ainakin. Suunnittelivat jatkoa ensi talvelle. Saas nähdä.

Lopuksi kuvattiin taiteilut omaan Fb:hen.