Ravintola Hilpeä Hospodar on vanha puurakennus, jonka pihan ja puiston maisemissa maalasimme. Keskeinen paikka torin lähellä. Kurssilla oli taiteilija Mika Törönen opettamassa, oppilaita neljä.

Kuuma, +28. Vesi haihtuu ja väri kuivuu nopeasti. Ensin pieniä luonnoksia, valoorit muistiin. Kauemmaksi kohteesta. Sitten varjoon maalaamaan. Paperi läpimäräksi. Toinen puoli melko kuivaksi. Vaaleat ensin lattasiveltimellä, yhdellä vedolla. Liioittele värejä rohkeasti. Odota kuivumista. Uudet värit rohkeasti, anna värin valua, ohjaile noroja. Tummalla taustalla ääriviivat taloon.

Sympaattinen ravintolan omistaja, Vespa diggari, pyysi välillä yllätyskahville. Illalla purettiin ravintolan terassilla päivän opit ja omat taustat hyvän ruuan ja juoman lomassa. Kuuma ilta ja tarttuva tauti ei pieksämäkisiä pelottanut. Täyttä oli, eikä vähiten illan esiintyjän, tamperelaisen Laurilan ansiosta.

Illan päätteeksi kohti majoitusta läpi tyhjän kaupungin. Wanhan Neuvolan vastaanoton lämmin tunnelma ei tuonut yhtään helpotusta kuumaan yöhön.

Aamukahvit tyhjällä torilla. Käteisellä thaitytön kopista. Auto Hospodarin viereiseen terveyskeskuksen pihaan. Sunnuntaikirpputori oli vallannut parkin ja puiston. Vielä kuumempi, +30 >. Vaelsimme pusseinemme peremmälle. Pari vanhaa puistonpenkkiä, vieressä siintävä järvi, rantaruohikko ja kauempana lokit kivillä oli hyvä paikka uuden oppimiselle.

Mitä sitten opin tai paremminkin, mitä minun tulisi oppia. Rohkea kertaveto märällä lattasiveltimellä väriä säästämättä. Tää oli minulle se, jota rupean tavoittelemaan. Kyllä tämä avasi silmiä ja siirtymään valokuvatyylistä vapaampaan ilmaisuun. Niin ja sain kokemusta ulkona helteessä maalaamisesta.

Tein heti seuraavana päivänä yhden yrityksen maalaamalla yhden aiemmin tehdyn uudella tyylillä. Ei tämä vielä ole hallussa, ehkä joskus.

Mikan demotöistä inspiroituneena yritin yhtä omaa versiota mansikasta. Ei tää vielä onnistu, ehkä joskus.

Ostin pari Mikan demotyötä tulevaisuuden malliksi.

Hyvä kurssi ja kurssikaverit, suosittelen.