Puupiirros on kokeiltu, siirrytään seuraavaan. Haluan kokeilla kaikkia kiinnostavia grafiikan muotoja. Näin viime matkalla yhdessä asunnossa seinät täynnä pieniä grafiikkatauluja. Ne olivat hyvän näköisiä ja aiheet olivat monipuolisia. Kansalaisopiston ryhmässä ja Timo Tolosen opissa sain hyvät ohjeet aloitukseen. Tuskin olisin tätä ominpäin osannut aloittaa. Kerron tässä koko prosessin, se saattaa kiinnostaa joitain.
Kuparilevyn valmistelu
Aluksi leikattiin 0,5 mm kuparipellistä 20×30 cm palanen. Muuten kupari on melko kallista, tälläinen pala taidekaupassa maksaa n. 20 euroa. Sitten kuparin reunat pyöristettiin viilalla. Terävät reunat voivat puhkaista painopaperi tai painoprässin huovan. Seuraavaksi kuparista poistettiin suojakalvo ja kiillotettiin pinta liidulla.
Lakka pintaan
Puhtaaseen pintaan levitettiin vernissalakka, jonka jälkeen kaasuliekillä lämmitettiin altapäin. Lakka kuivui tasaiseksi pinnaksi. Se jopa kävi tulessakin, kun liuotin aine paloi pois.
Piirtäminen
Nyt kupari oli valmis kaiverrukselle. Otin aiheeksi muotokuvan lapsen lapsestani Iidasta, kuten olen tehnyt kaikissa kokeiluissa. Muut grafiikan tekijät kummastelivat, niin vaikealla aineella aloittamista. Oppiipahan heti, että mitä ei osaa.
Piirsin muotokuvan paperille ja käänsin peilikuvaksi ja siirsin kuparille. Kaivertaminen oli minusta helppoa, kuin piirtämistä. Piirsin muotokuvasta vain ääriviivoja ja hiuksia, koska varjot teen akvatintalla. Sitten vernissalakka pestiin pois Sinolilla ja kääntöpuolelle laitettiin suojaksi muovikalvo.
Syövytys
Sitten alkaa varsinainen etsaus. Syövyttäjänä on rautakloridi ja vesi 1:1 suhteessa. Levyyn kiinnitetään pienet maalarinteippikahvat, joilla saadaan se lasketuiksi ja nostetuksi haposta. Happo on syövyttävää nestettä ja on syytä olla varovainen. Silmiin sitä ei pidä päästää missään tapauksessa. Syövytysaika ei ole mitenkään tarkka. Sovittiin, että minä pidän tätä ensimmäistä työtäni hapossa 45 minuuttia ja niin tein. Välillä vähän huljuttelin kuparilevyä edestakaisin, että tuoretta happoa olisi urissa. Sitten levy ylös haposta ja vedellä huuhtelu.
Koepainanta
Timo sanoi, että koepainantaa ei tehdä koskaan liian usein, joten tein sen. Hyvin olivat viivat syöpyneet peltiin ja siirtyneet mustina viivoina paperille.
Akvatinta, kvartsipisarat
Tätä varten kuparin pinta taas puhdistetaan hyvin lopuksi liitujauholla. Sitten kvartsikiteitä jauhetaan huhmareella ohueksi pölyksi. Ja ne laitetaan sideharson sisään. Tästä pussista ripotellaan kvartsipölyä tasaiseksi pinnaksi levyn päälle. Sen jälkeen levyä lämmitetään altapäin, jotta kiteet sulavat levyn pinnalle. Ne eivät sula aivan yhtenäiseksi pinnaksi vaan pisaroiksi, jotka saa aikaan rasteripinnan levylle.
Taas levyn pohjapuoli suojataan teipillä, jotta happo ei syövytä pintaa. Olin tehnyt valmiiksi syövytyssuunnitelman, jolla saan kuvan varjot esiin. En piirtänyt niitä valmiiksi levyyn vaan yritän maalata suojalakan mallin mukaan.
Suojalakkaus ja syövytys
Ensin suojataan ne kohdat jotka jäävät vaaleimmiksi siis painopaperin väriseksi. Sitten minuutiksi happoon ja vesipesu ja kuivaus. Sitten suojataan ne kohdat, jotka ovat vaaleinta rasteria. Sitten taas happokylpy, nyt kaksi minuuttia. Pesu ja viimeinen suojaus nyt ne jotka ovat keskimmäistä tummuutta. Ja happoa kolme minuuttia ja pesu. Nyt on kaikki kolme tummuutta syövytetty levylle. Pestään suojalakat pois Sinolilla pelliltä ja jännitetään tuliko varjot oikein.
Ensimmäinen painokokeilu
Viimeisen syövytyksen kävin tekemässä yksin lauantaina, kun taideluokka oli tyhjä. Valmistauduin myös koepainantaan. Syväpainanta poikkeaa melkoisesti kohopainannasta värin levityksen suhteen. Molemmissa ne ovat ehkä tärkein yksittäinen työvaihe koko prosessissa, etenkin syväpainannassa. Olin Portaanpään taidekurssilla tehnyt pari pahvigrafiikkaa, mutta silloin en juuri kiinnittänyt huomiota nyansseihin.
Ensin piti tehdä väri sopivan notkeaksi. Niin ja sitä ennen paperit likoamaan veteen. Paperi kuivataan, ettei siinä kiiltele kosteus. Sopivat puristuksen prässiin, vähän kovemmat kuin puupiirroksille.
Sitten värin levitys ensin pahvilastalla kauttaaltaan. Sitten harvalla kangaspalalla (tälle oli jokin nimi, jota en muista). Ensimmäisessä vedoksessa otin väriä pois liikaa ja siitä tuli aivan liian vaalea. Kahdessa seuraavassa jätin väriä liikaa ja niistä tuli tietysti tummia.
Seuraavana maanantaina, kun oli kansalaisopiston kurssi-ilta jatkoin vedoskokeiluja. Nyt minulla oli ympärillä osaajia, joilta sain hyvät neuvot. Ensin tehtiin vähän tummempaa mustaa. Sitten poistin väriä paperilla kevyin vedoin ja täsmä poistin vaaleammilta kohdilta kokonaan. Nyt vedoksessa näkyivät kaikki kolme tummuutta ja neljäntenä valkea paperi.
Tämä kokeilu onnistui sen verran hyvin, että saatan jatkaa vielä kuparin kanssa. Teen kuitenkin seuraavaksi pahvigrafiikkaa ja kokeilen siinä vanhoja puutaloja. Kirjoitin tämän jutun junassa matkalla Iisalmesta Helsinkiin 1.2.2023. Saattaa olla vielä virheitä, jopa asiavirheitä. Tarkistan ja korjailen, kun juna on perillä.