Ensimmäinen päivä piti olla ilman opettajaa. Päätin maalata vielä yhden  nopean asentotyön, Iida ja kitara. Opettaja olikin paikalla, korona oli perunut sovitut asioinnit.

Tämän lyhyen päivän aikana pohjustin pahvit ja suurensin ruutumenetelmällä kuvan 50×70 pahville. Kerkesin vielä maalata alustavasti kuvan pohjan, kahdesti. Tämä päivä oli varattu edellisen kurssiviikon töiden valmistumiselle.

Tämän viikon aiheena on veden vaikutus lasiastiassa, siis kukkia maljakossa. Toin Pentikin maljakon ja muutaman keltaisen tulppaanin. Epäonnekseni (ts. tyhmyydessäni) monitahoinen maljakko loi monimutkaiset ja minulle maalaamattomat näkymät.

Ensin piirsin ja tutkin värimaailmaa kolhoosiliiduilla paperille. Sitten lyijykynällä varsinaiseen pohjaan. Taas mokasin, pehmyt lyijykynän jälki ei peittynyt keltaisella värillä. Olis pitänyt tehdä kuin Kiki ensin pohjaväri ja sitten valkealla liidulla piirros. Vaikea on virheistäkin oppia. Olen nopea tekemään, myös virheitä.

Pikkuhiljaa minulle on selvinnyt, että olen huono väreissä. Se että, joudun joka kerta maalaamaan taustan värin kolme kertaa vähintään. Nopeus kyllä kompensoi sitä, yleensä kerkeen tehdä kolme pohjaväriä ja kolme työtä kun muut maalaavat vielä ensimmäistä.

Edellä kerrotusta pitäs oppia jotain. Jos seuraavan kerran ensin tutkin värimaailmaa vaikka liiduilla, tussilla tai kynillä. Nytkin tein värimallikokeilun, mutta en värjännyt pohjaa, vaan etsin sitä lopullisessa työssä, hidasta, turhauttavaa, tyhmää.

Huomenna maalaan uuden työn uudella helpommalla maljakolla ja etsin siihen värit ensin vaikka niillä kangastilkuilla. Ja sitten luonnos liiduilla tai tusseilla, jotka ostin jo viime kesänä juuri tätä tarkoitusta varten, mutta en ole käyttänyt kertaakaan.

Yön aikana työni maljakkoon oli kasvanut uusi kukka, joten taulu oli nyt valmis. Opettaja olisi vielä halunnut kevennystä taustaan, mutta pidin pääni.

Seuraavaan työhön toin helpomman pyöreän maljakon. Tein uuden asetelman ikkunan eteen, jolloin sain kasviin ja veteen voimakkammat kontrastit. Piirsin tussilla luonnoksen, josta sain vihjeet värien sopivuudesta. Maalasin pohjan ensin ja sitten piirsin valkealla liidulla asetelman. 

Maalaaminen oli aluksi tuskaa, kun näytti, etten saa lasin ja veden vaikutusta esiin. Myös kukkien väreissä ja muodoissa oli vaikea löytää oikeaa jälkeä. Nyt paremman alkutyön ja tutkimisen ansiosta ei tarvinnut maalata taustaa uudestaan.

Opettajan mielestä olin tehnyt hyvän maljakkotyön, olin yllättynyt. 

Loppupäivän maalasin värit seuraavaan tauluun ja jatkan työtä huomenna, jospa saisin valmiiksi tällä viikolla. Haasteena on ensimmäinen muotokuva akryyleillä.

Tänään saatiin huoneeseen Juvan Riitta. Piti meitä äänekkäinä ja rehellisinä (tylyinä) toistensa arvioijina. No, ne arvostelut ovat pelkkiä mielipiteitä työstä, ei niitä tiedä, jos ei sano.

Jatkoin Iida asentomaalausta. Siitä muodostui myös muotokuva, koska kasvojen osuus oli niin suuri. Tämä oli ensimmäinen kerta kun maalasin muotokuvaa akryyliväreillä. Kuten aina, se tuntui mahdottomalta. Akvarellit tämän rinnalla on lasten leikkiä. 

Ensin piti löytää oikeat värit. Ja sitten kun ne loppuivat piti löytää ne uudestaan.  Käytämme vain kolmea pääväriä ja niistä kylmää ja lämmintä versiota ja tietysti valkeaa. Värin nopea kuivaminenkin tuotti aluksi vaikeuksia. 

Piirsin kasvot valkealla liidulla ja ne peittyvät heti värin alle, joten piti olla tarkkana mitoista ja muodoista. Aluksi kokeilin kovaa kontrastia, mutta se ei toiminut lapsen kasvoissa. Sitten vaalensin varjoja. Mutta ei näyttänyt silti hyvältä. Mittasuhteet tuntuivat olevan pielessä, enkä saanut oikeaa ilmettä. Tuulalta ja Kikiltä sain hyviä vinkkejä, kun oma työhön tuijotus oli jo sotkenut pääni. Lopuksi maalasin silmät valkeaksi ja teen ne huomenna uudestaan.

Nyt tätä kirjoittaessa pe aamu 6.10. Päätin maalata kasvot uudestaan. Pyrin oikeaan ilmeeseen tai ainakin lapsen sileään kauniiseen ihoon. Pian selviää, miten kävi.

Tein, mitä suunnittelin. Maalasin kasvot valkeaksi, muiden estelyistä huolimatta, jopa kaksi kertaa, ettei vanha väri kuulla takana. Päätin kokeilla myös hidastenestettä, joka antaa enemmän aikaa maalata. Tosin käytin sitä väärin, en sekoittanut sitä väriin vaan otin aina siveltimeen värin kanssa. Väristä tuli tosi juoksevaa ja helposti maalattavaa, mutta sillä välin paletilla olevat värit kuivuivat. Eli seuraavan kerran sekoitan hidasteen suoraan väriin.

Seuraavaksi etsin tarvittavat värit paletille. Minulla oli Pinterestistä löytämäni lapsen muotokuva, josta otin mallia värimaailmasta. Löysin värit melko helposti ja opettajakin hyväksyi.

Maalaaminen tuntui silti vaikealta vaikka olin tehnyt sen jo kertaalleen ja värit olivat etsitty valmiiksi. Tasaisen väriliuvun aikaan saaminen on vielä vaikeaa. Lapsen sileällä iholla se kuitenkin on välttämätön. Työ jäi kesken vaikka venytin aikaa, muiden jo lopettaessa. Jatkan toukokuussa. Yritän kotona löytää sen joustavan huomaamattoman liuvun.

Videoin työskentelyn eri vaiheet ja teen elokuvan, kun saan taulun valmiiksi.